Voi, voi, Valio

Suomalainen ruokakulttuuri elää murroksessa. Kansalaiset miettivät ruokavalion vaikutusta terveyteensä, ja tavalliset ihmiset ovat huolissaan yhä teollisemmasta ruokatuotannosta ja ympäristön saastumisesta.

Murros alkoi jo vuosia sitten, kun luomu- ja lähiruokakeskustelu ponnahti otsikoihin. Samalla kyseenalaistettiin elintarviketeollisuuden tuotantomenetelmät ja sukupolvien aikana syntyneistä kokemuksista alkoi kehittyä epäily, joka vähitellen nakersi teollisuuden uskottavuutta. Eikä syyttä, niin kamalia mokia teollisuus on tehnyt vuosien varrella. Esimerkkejä riittää, eikä kukaan enää jaksa uskoa elintarviketeollisuuden selittelyihin. Sen sijaan kansa äänestää jaloillaan.

Karppaus on jo tullut, luomu- ja lähiruoka tulevat kovaa vauhtia. Puhdas ja aito ruoka on se, joka nyt puhuttaa ja jota halutaan. Kehityksen kärjessä kulkevat nuoret lapsiperheet,  joissa elintarvikkeiden lisäaineet on julistettu pannaan ja tuotteet haetaan lähitiloilta ja maatilakaupoista. Se joukko kasvaa koko ajan. Samoin karppaajien määrä: joka kymmenes suomalainen on lopettanut leivän syömisen kokonaan. Myöskään perunaa, pastaa ja riisiä ei kulu samaan tapaan kuin ennen. Karppaajien kirosanoja ovat snacksit, einekset, limut sekä alkoholit. Karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on omalla tavallaan pyrkimystä aitouteen ja luonnollisuuteen. Tällainen ihmisten omapäisyys on teollisuudelle myrkkyä. Se vapisee, mutta miten se vastaa?

Voi loppui kaupoista joulukuussa. Edellä kuvattu kehityssuunta oli varmaan tiedossa myös Valion johdossa, samoin se, että juuri jouluna leivotaan ja tehdään ruokaa tavallista enemmän. Minkälaisia tomppeleita siellä oikein istuu? Isopalkkaiset päälliköt tekevät näköjään töitä niin kuin valtion virkamiehet: jos ei tee mitään, ei tee myöskään virkavirhettä. Tällainen tavallinen tallaajakin ymmärsi jo viime keväänä muutoksen suunnan, ja siihen olisi myös Valiolla ollut hyvää aikaa reagoida. Isokin laiva kääntyy, jos ruoria kääntää oikea mies ja sitä käännetään riittävän ajoissa. Tätä ei Valiolla ymmärretty ja edelleen selitetään nettisivuilla, että kysymys on tilapäisestä kysyntäpiikistä. Hohhoijaa.

Valio perustettiin aikoinaan voin vientiyritykseksi. Vienti tuntuu edelleen olevan tärkeämpää kuin kotimaisten kuluttajien jouluvalmistelut. Kysymys on johdon arvoista ja asenteista: vaikka tilanne nähtiin, sitä ei joko ymmärretty tai ei haluttu tehdä mitään.
Marie-Antoinette oli Ranskan kuningatar ja Ludwig XVI:n puoliso. Hän lausahti: ”Ellei kansalla ole varaa leipään, syököön leivoksia.” Valion lausahdus voisi olla: ”Ellei kansalla ole voita, syököön Keijua.” Molemmat kuvaavat suhtautumista kansaan ja kuluttajiin. Valion herrat, vaikka olettekin määräävässä markkina-asemassa, ei mikä tahansa tonttuilu mene läpi edes jouluna.  Marie-Antoinetten pää putosi giljotiinin terällä Pariisissa 16.10.1793. Pitäisikö Valiollakin päitä pudota vai riittääkö, että iso luuta lakaisee?

Hannu Heikkinen
Lopen Pappilanpuisto
Puhtaiden makujen puolesta ry., hallituksen puheenjohtaja