Seikkailevan, leikkivän kulttuurin puolesta

Työt ovat vieneet minut muutaman kerran uuden ravintola Luomon sohvannurkkaan maistelemaan ja keskustelemaan. Jokainen keittiömestari Jouni Toivaseen annos on löytöretki, ja jokainen haarukanpisto vakuuttaa, että Kruunuhaan timantti heijastelee joka särmällään tulevaisuutta.
Uutena piirteenä löytää annoksista ajankohtaisen yksityiskohdan: metsän villiyrtit ovat mukana monen annoksen komponentteina. Ketunleipää fine dining –ruoassa!
Jo tämä havainto vahvistaa kuvaa siitä, että villikasvien käyttö ensi kesän aikana yleistyy ja valtaa alaa luovassa ruoanlaitossa. Parhaimmillaan se voi merkitä uudenlaista runsautta ja uusia elämyksiä tiedostavalle hyvän ruoan ystävälle.
Sami Tallbergin ja Antti Ahokkaan työ kantaa hedelmää.
Villikasvien maailma on myös yksi 10+ Kiehuu! –projektin teemoista. Tarkoitus on, että Tallberg omana kesätyönään vetää ensi kevään kasvuvaiheesta alkaen myös pienimuotoisia keräilyretkiä ja opettaa villikasvien valmistuksen saloja.
Ehkä silloin on käytössä myös villikasvikuvasto ja -luettelo poimijoiden käyttöön,  osana uutta 10+ Kiehuu! –kirjasarjaa.

Hassunkurinen yksityiskohta Luomon lokakuun ruokalistalla on Spearmint – telineessään tököttävä kertakäyttöhammasharja, jossa on valmiina annos syötävää, hyvänmakuista piparminttutahnaa. Pitäisikö harjata hampaansa tai nuoleskella ja nielaista?
Suosittelemme.

Mitä korkeakulttuuriin tulee, Heston Blumenthalin jättiteos The Fat Duck Cookbook  on vuoden ruokakirja, joululahja ja mielen avartaja. Huikeaa seikkailua ja kokeiluja, näynomaisia fantasioita, jotka ovatkin totta, ja oivalluksia, jotka vapauttavat lukijankin kokeiluihin.
Vaikka kuvia on suhteellisen vähän, ne eivät ole pelkästään upeita, vaan täyttä taidetta, jossa on sekä merkitystä, tasoja, informaatiota että päätä huimaavaa lentoa korkeissa sfääreissä.
Tämän kirjan ääressä voi istua vaikka yökaudet, seikkailuretkellä maassa, jonka nimi on mielikuvitus tai toisen tason totuus.

10+ Kiehuu! toteuttaa omat esteettiset ja luovat kokeilunsa  kokonaisuuksina, joihin kuuluvat vaihtelevina yhdistelminä uudet maut, valmistustavat ja esillepanot. Etsimme muun muassa muotoilun ja ruoka-annoksen suhteita monitasoisemman elämyksen perustana.  Tarkoituksena on saattaa kokki ja muotoilija vuorovaikutukseen keskenään, tasaveroisina uuden ruokakulttuurin rakentajina.

Samaan  osaprojektiin liittyy Streetfood Helsinki –konseptin kehittäminen. Työ on jo alkanut kahden kokin ja yhden valokuvaajan/kokin pallotteluna, ja viikolla 49 Streetfood Helsinki julkistetaan medialle ja kutsuvieraille Uudenmaankadun Myymälä2-kellarigalleriassa.
Konsepti leikkii streetmuodin, skeittilautojen ja uuden musiikin kehissä ja tiivistyy ennen kokemattomiksi streetherkuiksi  tulevaisuuden kioskeissa, paikoissa ja tilanteissa, joissa niitä ei osaa odottaa.
Streetfood leikkii ja maiskuttaa kuin taikuri tai tulennielijä, puutarhuri keskellä Mannerheimintietä tai kyyttö Kiasman aukiolle. Siinä yhdistyvät uudet tarjoiluastiat ja ruokailuvälineet uusiin makuihin, joita ei nyt, lokakuun lopulla vielä ole.

Kuten Ferran Adrià sanoo, ruokailun karnevalisointi on ok, kunhan  se säilyttää aidon yhteyden ruokaan. Tai jotain tuon ytapaista.

Muiden ominaisuuksiemme lisäksi jokainen meistä on homo ludens, leikkivä ihminen. Vaikka harras hiljentyminen pöydässä tuo esiin ruokailun ja ravinnon pyhyyden, ruokapöydässä ja keittiössä saa leikkiä.
Myös ruokaa suussa, jos niin haluamme.

Christer Lindgren
Projektipäällikkö
10+ Kiehuu!

PS. Pöydässä saa myös kiistellä ja mitellä voimia sanan säilällä. Siksi avaamme nyt railakkaasti Raportti & Debatti –sivut . Kysymykset vaativat vastauksia, väitteet vastaväitteitä. Ennen kaikkea etsimme uutta avoimuutta – vaikka väkisin.