Raportti & Debatti

Kuva: 

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija.

Jokamiehenoikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä siitä tarvitse maksaa. Oikeuttaan käyttäessään ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Jokamiehenoikeudet koskevat myös ulkomaalaisia.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) vaatii nyt Maaseudun Tulevaisuuden mukaan, ettei jokamiehenoikeuteen perustuvaa liiketoimintaa pitäisi sallia. Yksityishenkilön jokamiehenoikeuksia ei kukaan halua rajoittaa.

Koska jokamiehenoikeudet eivät perustu lakiin, yritystoiminta on sallittua, kunhan vahinkoa tai häiriötä ei aiheuteta. Epäselvyyksiä kuitenkin ilmenee, ja siksi Ympäristöministeriö valmistelee aiheesta uutta käsikirjaa. Uutta lakia ei sen sijaan ole luvassa.

MTK-Satakunta antoi 15.4.2011 luonnoksesta lausunnon Ympäristöministeriölle. Sen mukaan on tärkeää huolehtia jokamiehenoikeuksien rajoista ja yhtenäisestä tulkinnasta niin, että niiden suhteen ei synny ristiriitoja. Ohjeistuksessa on myös syytä selvemmin tuoda esille yhteydenotto maanomistajaan. Lausunnonantajan
mukaan on selvennettävä jokamiehenoikeuden ja yritystoiminnan rajaa erityisesti luontomatkailun ja luonnontuotteiden keruuseen perustuvan liiketoiminnan lisääntymisen vuoksi. Etenkin thaimaalaisten poimijoiden ”invaasio” marjametsiin ja hillasoille on kuumentanut tilannetta.

”Jokamiehenoikeuden ja liiketoiminnan välinen suhde olisi harkittava nykyistä tarkemmin”, MTK:n lakimies Leena Penttinen kiteytti Maaseudun tulevaisuudessa toukokuussa. ”Esimerkiksi toisen henkilön palkkaaminen käyttämään oikeutta omaksi hyödyksi ei ole oikeuden hengen mukaista.” Näin on Penttisen mukaan tapahtunut esimerkiksi marjanpoimintaa organisoivissa yrityksissä. ”Raja menee siinä, että luonnosta saa nauttia, mutta sitä ei saa jokamiehenoikeuden nojalla käyttää hyväksi”, Penttinen sanoo.

Ympäristöministeriön ylitarkastajan Pekka Tuunasen mukaan laki sallii sen, mikä ei ole erikseen kiellettyä. Näin ollen jokamiehenoikeus ei rajaa yritystoimintaa pois. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että vahinkoa tai häiriötä ei saa aiheuttaa. Asioista pitäisi Tuunasenkin mukaan sopia etukäteen yrittäjän ja maanomistajan välillä. Jos liiketoiminta on laajaa, jatkuvaa tai säännöllistä, siihen pitää Tuunasenkin mukaan saada maanomistajan lupa.

Ylen A-studion ohjelma Lapin hillasota (16.8.) käsitteli aihetta toisesta näkökulmasta. Lapin hilla-alueilla on marja-alueet perinteisesti jaettu reviireihin, joita pidetään omina. Paikallisten mielestä nämä alueet poimitaan nyt tyhjiksi, kun marjat ovat vielä raakoja, eikä niitä riitä omiksikaan tarpeiksi. Varsinkaan tämänvuoden  kaltaisina huonoina marjakesinä.

Thaimaalaiset merkitsevät paikallisten mukaan hyvät poimintapaikat jängällä omilla salaperäisillä kannoillaan ja kivillään. Paikalliset puolestaan paiskovat merkkikiviä metsään ja sulkevat teitä puomeilla, joita ei pääse autolla ohittamaan.

Todellisina syyllisinä pidetään suomalaisia ”monialayrityksiä”, kuten Korvatunturin marjaa (Riitan Herkku); suomalaista marja-alaa kiistassa edustaa Suomen marjanpoimijat ry. Monet paikalliset väittävät arvostelevansa ”thaikkuja” vain kelvottomasta poiminnasta ja raakojen marjojen keräämisestä. Ulkomaalaiset poimijat joutuvat kuitenkin ottamaan kiukkuiset reaktiot vastaan nokkapokassa paikallisten kanssa. Jotkut haastatelluista lappilaisista naureskelivat ajaneensa pienet poimijat neljäänkin kertaan ”omilta” marjamailtaan. Joku ihmetteli myös omaa käytöstään: ”Miten viha voikin niin nousta…”. Toinen kertoi pelotelleensa tunkeilijoita pyssyllä paukuttelemalla.

Sodassa on toinenkin rintamajako. Sillä rajalla ottavat yhteen työ- ja ihmisoikeuksia ajavat aktivistit ja thaimaalaisia maahan tuovat liikeyritykset. Puhutaan laittomuuksista työehdoissa, kelvottomista majoitusoloista ja kohtuuttomiin työsuorituksiin pakottavista palkkaperusteista. Yritykset väittävät toimivansa täysin lain ja hyvän tavan mukaisesti.

Kiistoja on vaikea ratkaista, kun tieto on ristiriitaista ja asenteet lukkiutuneita. Selvyys asioihin on kuitenkin saatava, etteivät marjat – ja myös sienet – vuodesta toiseen mätäne metsiin.

Mielipide:

Jokamiehenoikeudet kuuluvat kaikille

Tässä verkkolehden osiossa esitetyt mielipiteet eivät ole lehden kannanottoja vaan kirjoittajien yksityisiä mielipiteitä.

Esitykset jokamiehenoikeuksiin puuttumisesta pitäisi torjua sekä periaatteellisista että käytännöllisistä syistä.

Jokamiehenoikeudet syntyivät kansan oikeuskäsityksistä ja ikimuistoisesta perinteestä. Sellaisina ne ovat lainsäädännön ulkopuolella. Niiden takana on suomalaisten suhde elämää suojelevaan ja ruokkivaan luontoon. Se kuvastaa suomalaisten suhdetta ihmisten eriarvoisuuteen: ainakin luonto on kaikille yhteinen.

Toisaalta: halu puuttua jokamiehenoikeuksiin saattaa perustua yleiseen käsitykseen oman omistuksen ja epämääräisenkin reviirin loukkaamattomuudesta. Usein tämä asenne ulottuu ”omaan” salaiseen marja- tai sienipaikkaan, samaan tapaan kun Välimeren maiden tryffelimetsiköissä. Keräilijän mahdollinen hyötyajattelu ja
myyntisuunnitelmat ovat kuitenkin mahdottomia ennakoida ja todentaa, joten mahdollisen lain noudattamista ei voisi valvoa.

Myyntiä varten marjastaminen ja ostot keräilijöiltä ja keräilijöiden palkkaaminen ovat olleet maan tapa. Sen kieltäminen lopettaisi käytännössä esimerkiksi luonnontuotteiden torikaupan, joka on usein kaupunkilaisille ainoa tapa päästä nauttimaan tuoreista sienistä ja marjoista. Kun marjastusta ei käytännössä voi rajoittaa valtion maille, kiellot lopettaisivat esimerkiksi suuria ihmismääriä työllistävän da Vallen herkkutattiyrityksen, jolla on merkitystä myös vientikaupassa. Suomalaisten herkkutattien suosio maailmalla vahvistaa nyt myös mielikuvaa
Suomesta laadukkaita luonnontuotteitaan monipuolisesti hyödyntävänä maana.

Luonnon ruoka-aarteiden löytäminen ja hyväksikäyttö kuuluu uuden ruokamaailman keskeisiin tavoitteisiin. Ajan mittaan niistä tule keskeinen tekijä koko suomalaisessa ruokakulttuurissa ja -kaupassa. MTK:n vaatimat rajoitukset hidastavat ja vaikeuttavat kehitystä mm. villikasvisten keräilyn ja tuotteistamisen osalta.

Suomalaista marjoista ja sienistä yli 90 prosenttia jää metsiin pilaantumaan. Tulevaisuudessa tällainen ravinnon haaskaaminen on mahdotonta. Siksi keräily ja luonnontuotealan kehittäminen edustavat ruokatalouden innovatiivista aluetta.
Suomessa ymmärretään hyvin, että ongelman ratkaisuun tarvitaan radikaaleja toimia ja uusia asenteita. Suomalaisia ei kuitenkaan metsiin suurin joukoin saada, koska palkka on huono ja työ raskasta. Kun/jos ei ulkomaalaisiakaan keräilijöiksi haluta, koko mahtava mahdollisuus jää käyttämättä.

Muukalaiskritiikin perusteeksi esitetään – avoimesti tai epävirallisesti – lähinnä thaimaalaisten työn heikko taso ja metsissä aiheuttamat vahingot. Haittoja on kuitenkin vaikea tai mahdoton mitata ja todistaa. Kyseessä on  ainakin osaksi suomalaisten muukalaiskielteisyys.

Thaimaalaisia keräilijöitä käyttäviä yrityksiä kritisoidaan myös keräilijöiden huonoista asumisolosuhteista ja pitkistä työajoista ja -matkoista. Aktiivisia kritiikin esittäjiä ovat ihmisoikeuksia ajavat ryhmät, joihin kuuluu myös paljon Kaakkois-Aasiasta Pohjoismaihin muuttaneita. Osa syytöksistä on varmasti aiheellisia. Silloin on rikkeisiin puututtava ja ne on sanktioitava. Jokamiehenoikeuksia rajoittamalla ei kuitenkaan ratkota työoikeuden tai sosiaaliturvan piiriin kuuluvia rikkomuksia.

Sama pätee maanomistajien pihapiirin ja lähistön loukkaamiseen tai vahingontekoon. Rikkomusten pitää johtaa asiaankuuluvien lakien mukaisiin sanktioihin. Ilmeisesti tilannetta on myös valvottava paremmin kuin tähän asti.

Sekä MTK että Ympäristöministeriö ovat oikeassa edellyttäessään, että jatkuvasta ja laajamittaisesta yksityismetsän hyötykäytöstä on myös syytä sopia maanomistajan kanssa. Riitoja on varmasti odotettavissa, mutta valtiovallan on tavalla tai toisella kyettävä ne ratkomaan.

Kaiken kaikkiaan koko häly vaikuttaa populistiselta ja maahanmuuttajavastaiselta. Olisiko MTK:n vaatimuksissa sittenkin kyse etujärjestön omalle jäsenistölleen osoittamasta viestistä – tyyliin ”etujärjestönänne tuomme mielipiteenne kuuluville.”
Vaikkei se mihinkään johtaisikaan.

Christer Lindgren

 Lue MTK:n vastine täältä