Anni-Mari Syväniemi/MTK: "Oikeuksiin liittyy aina myös velvollisuuksia, niin myös jokamiehenoikeuksiin"

”Älä huuda, äläkä pauhaa – älä riko luonnon rauhaa!”, luki kansalaistaidon kirjassa aikoinaan. Jokamiehenoikeus antaa meille luvan poimia sieniä, marjoja ja kukkia toisen maalta myös ansaitsemistarkoitukseen. Mutta miten paljon, on jo vaikeampi kysymys.

MTK katsoo, että jokamiehenoikeuden nojalla ei tule voida harjoittaa liiketoimintaa toisen maalla. Perinteiset jokamiehenoikeudet tulee säilyttää, mutta niiden rajoja pitää tarkentaa. Jokamiehenoikeutta ei ole kirjattu lakiin vaan se perustuu osaksi maan tapaan ja ihmisten käsitykseen oikeuksista ja velvollisuuksista. Siksi luonnossa liikkujan vastuu omasta toiminnastaan korostuu. Ongelmia tulee, jos kulkijoiden määrä paikallisesti kasvaa suureksi.

Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että toisen omistamalla maalla saa kulkea ja myös marjastaa. Yksityiseen käyttöön metsästä saakin poimia marjoja mielin määrin ja yksityishenkilö saa myös ansaita rahaa marjoilla. Mikään laki ei myöskään rajoita määrää, jonka yritys saa poimia marjoja metsästä.

Marjanpoiminta on vain yksi esimerkki toisen maalla tapahtuvasta liiketoiminnasta. Jokamiehenoikeuksien rajoja testaa myös osa luonto- ja hevosyrittäjistä. Niiden yritystoiminnalle luonnossa liikkuminen on elinehto, mutta rasitus ympäristölle keskittyy usein samoille reiteille lähelle yrityksen toimipistettä.

Marjasadosta jää vuosittain keräämättä iso osa ja marjanpoimintaa onkin edistetty mm. tuomalla ulkomaisia poimijoita marjametsiin. Ulkomaisten poimijoiden tuloon on liittynyt myös ongelmia. Heillä ei useinkaan ole marjanpoimintakulttuuria eikä siten taitoa poimia marjoja. On tilanteita, joissa tietämätön poimijajoukko on saanut aikaiseksi paljon tuhoa. Varpuja on revitty juurineen ylös ja marjankasvu loppunut 2-3 vuodeksi seurueen jäljiltä. Jokamiehenoikeuksien rajanvetoa pitää tarkentaa juuri tällaisissa tilanteissa, joissa metsään tuodaan bussilastillinen poimijoita jonkin yrityksen liiketoiminnan puitteissa.

MTK katsoo, että mittavaa liiketoimintaa ei saisi harjoittaa toisen omistamalla maalla jokamiehen oikeuteen perustuen. Jos näin toimitaan, loukataan niin maanomistajan oikeuksia kuin jokamiehenoikeutta sinänsä. Pääsääntöisesti maanomistajilta löytyy ymmärrystä perinteisen jokamiehenoikeuden käyttöön, mutta kaikki muu toiminta pitäisi sopia erikseen ennakolta. MTK haluaakin, että haetaan yhdessä hyviä käytäntöjä, ei totaalikieltoja lakiin.

Monin paikoin keskustelu on haluttu ymmärtää väärin. MTK ei ole kieltämässä marjanpoimintaa tai liikkumista metsissä eivätkä maanomistajat ole vaatimassa korvauksia metsistään saatavista marjoista. Luonnosta saa nauttia, mutta jokamiehenoikeuden nojalla sitä ei saa käyttää hyväksi. Pitkälle viety luonnon hyväksikäyttö ei ole jokamiehenoikeuden hengen mukaista.

Ongelmilta todennäköisesti vältyttäisiin, jos ja kun maanomistaja tietäisi alueellaan tapahtuvasta toiminnasta ja näin voisi omalta osaltaan ohjeistaa ja varmistua mm. marjanpoimijoiden ammattitaidosta. Sen, joka ei osaa metsässä käyttäytyä ja toimia luontoa kunnioittaen, ei sinne tarvitse mennäkään.

Vuoropuhelu maanomistajien ja toisen maalla liiketoimintaa harjoittavien kanssa on erinomaisen tärkeää. Jos jonkun yrityksen toiminta keskitetään toisen omistamalle maalle, asiasta pitää sopia etukäteen. Pitäisihän esimerkiksi matkailu- ja luontopalveluyrityksillä olla varmuus siitä, että toiminta jatkuu vakaassa ympäristössä. Elinkeinonharjoittajalle ei varmastikaan aiheudu kohtuutonta vaivaa siitä, että hän keskustelee maanomistajan kanssa. Itse asiassa jokamiehenoikeuksiin ja niiden käyttöön sopivat samat säännöt kuin ihmisten väliseen muuhunkin kanssakäymiseen: hyvät käytöstavat, toisen kunnioittaminen sekä luontoa arvostava toiminta.
Maalaisjärjen käyttö on sallittua tässäkin asiassa.

Muutoksia lakeihin ei ole tulossa, mutta ympäristöministeriö valmistelee uutta opasta jokamiehenoikeuksista. Tulevan oppaan toivotaan ohjaavan käytäntöjä parempaan suuntaan. Hevosella saa liikkua maastossa jokamiehenoikeudella ja marjoja poimia, mutta millainen määrä marjanpoimijoita tai ratsastajia sitten aiheuttaa vahinkoa tai häiriötä? Tietenkään toiminta ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa vahinkoa. Hyviä käytäntöjä ja yhteistyötä tarvitaan, sillä maanomistajalla voi olla toiveita maansa käytön suhteen, vaikka hän ei sen käyttöä haluaisikaan kieltää.

Anni-Mari Syväniemi. Ruokakulttuuriasiamies, MTK, maaseutuyrittäjyyslinja
Lue Christer Lindgrenin alkuperäinen raportti täältä