Tuoretiskit kuriin – vai lopetuslistalle?

Helsingin Sanomissa ja iltapäivälehdissä suurta huomiota saanut tuoretiskiskandaali herättää sekä suuttumusta kauppiaita kohtaan että huolta tuoreen lihan saannista tulevaisuudessa.

Lihan osalta kohu alkoi Helsingin Sanomien julkaisemasta mielipidekirjoituksesta, jossa kaupan työntekijä paljasti, että ruokakaupoissa myydään vanhentunutta lihaa esimerkiksi marinoituna. Kaupan henkilökuntaan kuuluneet silminnäkijät, tekijät ja asiakkaat kertoivat toinen toistaan järkyttävämpiä kokemuksia vaihdetutuista päiväyksistä ja auki revityistä vakuumeista, vanhan lihan ”tuoreuttamisesta” marinadeilla ja grillaamalla.

Tapauksia on nyt esiintynyt lehtien mielipideosastoilla todella paljon, lisäksi paljastukset ovat laajenneet koskemaan myös tuoretiskien kalamyyntiä.

Lehtien tekemissä puolueettomissa aistinvaraisissa pistokokeissa ja laboratoriotutkimuksissa sekä kalan että lihan laatu on todettu pääosin huonoksi.

Kyynisimmät arvelevat, että keskusliikkeet ja monet kauppiaat ovat kohuun tyytyväisiä, koska se antaa perusteet luopua kalliista tuoretiskeistä kokonaan.

Skenaario kauhistuttaa aikana, jolloin tiedostavat kuluttajat näkevät jo mahdollisuuden luoda vaihtoehtoja ”teolliselle”, pakatulle, usein lisä- ja säilöntäaineita sisältävälle ruoalle.

Naamatarroistako ratkaisu?

Kohun seurauksena Elintarvikevirasto Evira on ehdottanut tuoretiskituotteiden laatuluokitusta ja entistä julkisempaa laadunvalvontaa.

Eviran ehdotus kaupan oveen liimattavasta itkevästä naamasta kertoisi, että kauppaa on huomautettu elintarvikkeiden huonosta laadusta. Julkinen häpeä olisi tehokkaampi rangaistus kuin huomautus tai sakko. Monien mielestä häpeärangaistus ei kuitenkaan kuulu nykyaikaisen sivistysmaan sanktioihin.

”Koko tuoretiskiskandaalista on nyt virinnyt myös virheellistä keskustelua. On hyvä, että jollakin on alkanut omatunto kolkuttaa, mutta varsinainen konkreettinen näyttö asiasta puuttuu”, päivittäistavarakaupan johtaja Jukka Ojapelto S-ryhmästä sanoo. ”On hankala arvioida, miten tuollainen on ylipäätään mahdollista, sillä meillä noin ei saa toimia, se on irtisanomisperuste. Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuollaiseen syyllistyneet.”

”Mitä Eviran ehdottamiin naamatarroihin tulee, on vaikeaa ymmärtää, että ihmisiä haluttaisiin leimata heidän loppuiäkseen. Paljon parempi vaihtoehto on, että jatketaan ja parannetaan nykyistä hyvää yhteistyötä viranomaisten kanssa ihan koko alalla”, Ojapelto pohtii.

”Eviran ehdottomat naamat kauppojen ovissa eivät tunnu kovin hyvltä idealta. Sen sijaan sanktioita pitää koventaa, vaikka viedään kaupoilta oikeus myydä lihaa, jos hygieniatasossa on enemmänkin moitittavaa”, kauppias Jorma Peltosaari K-Supermarket Munkista myötäilee. ”Lähteväthän kauppiaalta alkoholinmyyntiluvatkin, jos hommia ei hoideta asiallisesti, esimerkiksi myydään alkoholia alaikäisille. Ja kyllä asiakkaat jo siitä huomaavat, että nyt ei ole toimittu säännösten mukaisesti, ei siihen mitään tarroja tarvita.”

”Osaltaan tässä kohussa media on luonut turhaa hysteriaa, loppujen lopuksi Suomessa hygieniasta huolehtiminen on erinomaisella tasolla verrattuna moniin muihin maihin”, Peltosaari sanoo.

Miten vilunkipeliä ehkäistään?

”Meillä oma henkilökunta hoitaa omavalvonnan. Tulokset kirjataan Päivittäistavarakauppa ry:n sivuilla olevaan järjestelmään, jonne myös valvovat viranomaiset saavat pääsyn ihan näinä päivinä”, kauppias Jorma Peltosaari kertoo. ”Lisäksi terveystarkastajat käyvät pari kertaa vuodessa tekemässä laajemman tarkastuksen, ja hakevat näytteitä säännöllisesti.”

Myös S-ryhmällä on myymälöissään henkilökunnasta nimetyt henkilöt, jotka hoitavat omavalvonnan viranomaisten ohjeiden mukaan.

”Meillä on jatkuva seuranta osana johtamisjärjestelmää. Omavalvonnan laadun varmistamisessa käytämme niin sisäistä kuin ulkoistakin auditointia”, Kimmo Nikula, Alepoista ja S-Marketeista HOK-Elannon alueella vastaava ketjujohtaja selvittää. ”Lisäksi täältä konttorilta seurataan, että omavalvonta on tehty asianmukaisesti, ja viranomaiset toki käyvät myymälöissä tekemänsä valvontasuunnitelman mukaisesti.”

Itsepalvelutiskien alennustarrat pannaan?

Jos pahin mahdollinen skenaario toteutuu, tuoretiskit vähenevät radikaalisti, eikä itsepalvelutiskeiltäkään saa enää lihaa pikkurahalla. Etenkin synkkinä talouden ajanjaksoina moni hyvätuloinenkin ostaa mieluummin alennuksella.

Mutta nyt kuluttajavirasto haluaa kieltää nämä niin kutsut punaiset tarrat, koska lain kirjainta oikein tarkkaan tulkitsemalla ei riitä, että pakkauksessa lukee alennusprosentti, vaan siinä on luettava myös lopullinen hinta. Lopullisen hinnan merkitseminen pakkauksiin on kuitenkin käytännössä mahdotonta, sillä pakkausten painot vaihtelevat, joten kaupan henkilökunnan olisi laskettava jokaiselle pakkaukselle oma, uusi hinta.

”Hyvä, että tästä on nyt herännyt keskustelua. Poliitikotkin ovat alkaneet ymmärtää, että alennustarrakäytännön jatkuminen on myös kuluttajien etu. Toivon kaupankin kannalta, että nykyinen toimintamalli saa jatkua, jotteivät jätteet ja hävikki lisäänny huomattavasti”, johtaja Jukka Ojapelto S-ryhmästä toteaa.

”Me emme ole enää aikoihin myyneet tuoretiskeistä tavaraa niin kutsutuilla punaisilla tarroilla, joten meihin kielto ei vaikuttaisi, mutta monella muulla ainakin biojätemäärät kasvaisivat. Lisäksi hyllyt tyhjenisivät, kun kaupat yrittäisivät saada hävikin määrän kuriin”, K-kauppias Peltosaari tuumaa. ”Kuluttajilta itseltään pitäisi kysyä, miten kielto vaikuttaisi heidän ostokäyttäytymiseensä, mutta luulen, että tiukemmalla budjetilla ja säästeliäämmin elävillä lihan syöminen vähenisi.”

Teksti: Kiira Hartonen, Christer Lindgren