Raportti & Debatti

Christer Lindgren 

Kiehuu.fi -sivustossa kerrottiin tammikuussa Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry:n toteuttamasta alakoululaisten ”Tiedosta taidoksi” -ruokakulttuurihankkeesta. Hanke rahoitettiin Sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden edistämisen määrärahalla ja siitä valmistuu kolme opinnäytetyötä Helsingin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Käytännössä hankkeessa kokeiltiin ”osallistavia terveyskasvatuksen toimintamalleja, jotka antoivat lapsille ruokaelämyksiä”.

Hanke kuulostaa hienolta. Ansiokas oli muun muassa ajatus ”luokkamummoista” Vanhusten keskusliiton Neljän polven treffit -ohjelman hengessä. Voit lukea aiheesta lisää täältä (linkki meidän julkaisemaan juttuun).

Ruukku? Joku kello kilisee.

Ensimmäisen kerran kuulin Ruukusta vuonna 2006. Kyseessä oli pienen ruoka-aktivistiryhmän suurisuuntainen ajatus Helsinkiin perustettavasta keskuksesta museoineen, auditorioineen, koekeittiöineen ja ravintoloineen. Lisäsin itsekin nimeni suunnitelman kannattajien listaan.

Noin vuotta myöhemmin ajattelin kirjoittaa keskuksen edistymisestä jutun Viisi tähteä -lehteen. Idean äiti Ulla Rauramo kuulosti puhelimessa närkästyneeltä, melkein vihaiselta. Hanke oli vasta alkuvaiheissa – tilojakin vasta etsittiin. Asiasta kyllä tiedotettaisiin, kun olisi tiedottamista.

Ei tiedotettu.

Kaukametsästä kajahti

Omaan näköpiiriini Ruukku palasi vuonna 2008 Opetusministeriön järjestämän Kulttuurin Kaukametsä -tapahtuman yhteydessä. Ulla Rauramo kartoitti tapahtumassa suomalaisen ruokakulttuurin kehitysnäkymiä. Esityksensä lopussa hän esitteli myös uudelleen suunnitelman Ruokakulttuurikeskus Ruukusta, josta tulisi ruokakulttuurin edistämisen laajoja kohderyhmiä edustava, poikkitieteellinen yhteistyöelin. Suunnitelmiin kuuluivat makukoulu ja kurssitus, luennot, kulinaarinen teatteri, elämysravintola, suomalaisen ruoan kioski ja design-myymälä.

Ruokakulttuurikeskuksen avajaisia piti viettää 1.1.2011. Keskus olisi auki kaikkina viikonpäivinä, ja henkilökuntaa olisi noin 25 plus vapaaehtoiset. Rahoituksesta vastaisi valtion, kunnan ja yksityisten rahoittajien kolmikanta. Tässä vaiheessa keskusta suunniteltiin edelleen Helsinkiin ja siitä oli tulossa totta, ”jos yritykset, valtio ja kunnat lähtevät mukaan rahoittamaan toimintaa”.

Jyväskylän malli

Sitten tapahtui jotain uutta. Jyväskylässä puuhattiin nyt ruokakulttuurikeskusta nimellä Raparperi. Ruukku ry oli edelleen Ruukku, ja uusi Raparperi oli Ruukun toimintanimi. Nyt keskusta perustettiin Jyväskylään, käsittääkseni Lutakon alueelle.

Rauramon lisäksi yhdistyksen synnyttämiseksi työskentelivät entinen tv-kokki, yliopiston lehtori Tony Melville ja Jyväskylän kaupungin innovaatiotoiminnan päällikkö Pirkko Korhonen. Toimintaa ohjaa alueen eri toimijaorganisaatioita edustava yhteistyöryhmä.

Yhteistyöryhmän toiminnasta en löydä tietoja, mutta sen jäsenten rooli jää mietityttämään Ruukun & Raparperin myöhempiä vaiheita ajatellen. Olen myös koettanut – kunnallista päätöksentekoa tuntemattomana – ymmärtää, miten kaupungin edustaja oli suunnittelemassa toimintaa, johon anottaisiin rahoitusta Jyväskylän ja veronmaksajien rahoista.

Suurprojektin rahoitus järjestyy

Ruokakulttuurikeskuksen suunnitelmia siis esiteltiin Jyväskylän alueen keskeisille toimijoille johtoryhmien talousarvioseminaareissa ja johtoryhmän kokouksissa. 7.12.2009 johtoryhmä hyväksyi suunnitelman. Jyväskylän kaupunki myönsi ruokakulttuurikeskukselle ”vuosiksi 2010–2011 vuosittain 50 000 euron avustuksen, josta vuonna 2010 innovaatiopalveluiden osuus on 20 000 euroa, hallintokeskuksen 20 000 euroa ja kulttuurilautakunnan 10 000 euroa…”

Kaupunki ei kuitenkaan olisi ainoa ruokakulttuurin rahoittaja: ”...Keski-Suomen liitto 75 000 euroa vuosina 2010–2012, opetusministeriö 100 000 euroa vuodeksi 2010 ja (turkulainen) Keskitien tukisäätiö 150 000 euroa vuosiksi 2010–2012.” Rahoituksesta oli saatu lupauksia myös muilta ”merkittäviltä tahoilta”.

Yhteistyösuunnitelmien määrä on mahtava: Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelualueet ja Kylä ja Kattaus -liikelaitos, yliopisto ja ammattikorkeakoulut, koulutuskuntaryhmä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Keski-Suomen liitto, Jyväskylän seurakunta, Keski-Suomen yrittäjät, Jyväskylä Convention Bureau ja Keski-Suomen ELY-keskus.

Toimintasuunnitelmia en tähän listaa, sillä niitä oli uskomaton määrä.

Onko toiminta siis yleishyödyllistä vai liiketoimintaa? ”Raparperi toimii toistaiseksi yhdistyspohjaisena (Ruokakulttuurikeskus ry), mutta myös säätiöimissuunnitelmia on ollut alustavasti vireillä. Raparperin on tarkoitus toimia jatkossa yhä kasvavassa määrin itseään liiketoiminnallisesti kannatellen. ”

Avustushakemus jätettiin 16.6. 2010 ja avustuspäätös annettiin 27.8. 2010.

Menikö kaikki ihan oikein?

Keskisuomalaisen nettisivuilta olen löytänyt vain yhden laajan kirjoituksen, jossa kaupunki ja raparperiruukku saavat huutia. Kirjoittajan mukaan 150 000 euron myöntäminen näin keskeneräiselle ja epäilyttävälle hankkeelle on törkeää, kun kaupunki ei kykene huolehtimaan asukkaittensa peruspalveluista.

Ehkä olen nähnyt pahaa unta tai ymmärtänyt jotain ihan väärin. Nyt meillä on joka tapauksessa Ruukku, Ruukussa Raparperi ja sinnikkäillä suunnittelijoilla ilmeisesti riittävästi rahaa monen projektin toteuttamiseen. Tarvitaan vain se 25 työntekijän ja vapaaehtoisten joukko.

Toteutuneena olen nähnyt yhden – sitäkin hienomman – projektin, sen edellä mainitun luokkamummohankkeen.

Ruukku ry voisi nyt kertoa, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun rahoitus Jyväskylässä myönnettiin. Viimeinen vuosi rahoituksen osalta alkoi käsittääkseni pari kuukautta sitten. Jos tukea on tullut julkiselta sektorilta, toiminnan ja rahojen käytön pitäisi näinä avoimuuden aikoina olla julkista. Mitä tehtiin ja missä rahat ovat nyt?

On sanottava, etten ole tällaista suurten ajatusten ja toteutumattomien suunnitelmien sirkusta, anomusten ja hakemusten labyrinttia ennen nähnyt.

Debattipalstalla kirjoittajat vastaavat itse tekstistään. Asialliset vastineet ja kommentit julkaistaan.