VUODEN SHOKKI 2010: Tuppeen sahattua miniporkkanaa

Näillä sivuilla esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia. Yhdistys, projekti tai toimittaja ei ota niihin kantaa, mutta saattaa koota  teemojen taustaksi raportteja. Pyydämme keskustelijoita välttämään siivottomuuksia ja loukkaavia  henkilökohtaisuuksia.
-----

Suomi on perinteisesti menestynyt rehellisyydellään kansainvälisissä korruptiovertailuissa, mutta jostain oudosta syystä kun aikuiselle suomalaismiehelle puetaan päälle puhdas, valkoinen kokin takki toiminta alkaa pian muistuttaa Sudania.

Kun uutinen Vuoden Kokki-kilpailun paluusta julkaistiin, se herätti paljon mielenkiintoa ravintolapiireissä. Innostuimme siitä myös täällä Espanjassa ja odotimme innolla mahdollisesti kovatasoisinta kilpailua kautta kisan historian, onhan Suomessakin pikku hiljaa menty eteenpäin gastronomian ja kokkien tasossa, kun yhä nuoremmilta löytyy kansainvälistä kokemusta ja useammat ovat rohkeasti avanneet omia ravintoloitaan, alaa yhä eteenpäin viedäkseen.
Suomesta oli selvästi puuttunut kunnon kokkikilpailu korruptiosotkuihin kaatuneen vanhan Vuoden Kokin jäljiltä, kun Kultaisesta Kauhastakaan ei syntynyt mitään merkittävää kilpailua.

Vielä 2000-luvun alussa nuoret kokit, allekirjoittaneet itsekin, seurasimme mielenkiinnolla ja ihailevin katsein vuosittain Vuoden Kokkiin osallistujia ja siellä pärjääviä. Ilmassa olikin suurta urheilujuhlan tuntua, kun henkiin herätetty kilpailu lähestyi ja kuulimme siihen olevan osallistumassa monia kovia, eri kokki kilpailuista tuttuja nimiä.  Lokakuun semifinalistien julkaisupäivää odotettiinkin innolla varmasti monessa paikassa.. Toisin kuitenkin kävi..

Semifinalistien lista sisälsikin yllätysnimiä, liian paljon yllätysnimiä.. Puhelimet alkoivatkin soida ja sähköpostit aiheesta levitä. Yhteydenottoja meille päin tuli niin karsintaan osallistuneilta kokeilta, toimittajilta, kuin kilpailun entisiltä ja mahdollisilta tulevilta yhteistyökumppaneilta. Yhteistä alkaneelle keskustelulle oli, että ihmeteltiin mitä on tapahtunut, miten tämä voi olla mahdollista? Kuinka semifinalistilista voi koostua noin tuntemattomista ja nuorista osallistujista? Myös asiasta kiinnostuneet kollegamme muun muassa Islannista ja Ruotsista ihmettelivät asiaa kovasti, varsinkin semifinalistikuvat nähtyään, kuinka kilpailu voi olla näin heikkotasoinen, esimerkiksi Årets Kock-kisaan verrattuna.

Kuinka listalla voi olla useampia noin kaksikymppisiä, vasta ravintolakoulusta valmistuneita, jotka varmasti ovat tulevaisuuden nimiä, jos jaksavat painaa ja hakea kokemusta kovatasoisista keittiöistä kovalla työllä. Tarjolla jatkoon oli kuitenkin myös muun muassa 35-vuotias tulevaisuuden Michelin-kokki, sekä useita muita huomattavasti kokeneempia kokkeja ja eri kilpailuista jo tuttuja nimiä. Mitä annettavaa näillä tuntemattomilla nuorilla voi olla Suomen tunnetuimmassa kokkikilpailussa? Oikea paikkahan monille heistä olisi vielä vaikkapa Nuori Kokki-kilpailu.

Pian kuulimmekin, että Helsingin Suurin ja Kaunein oli kehunut antaneensa oman osansa tuomari työskentelyyn jääväyksestään huolimatta, heittämällä entisten työntekijöidensä hakemukset roskakoriin. Huomiota herättävää on myös se, että kuuden kilpailijan työnantaja kahdestatoista semifinalistista istuu kilpailun taustalta löytyvän järjestön hallituksessa.

Ensimmäisissä kommenteissaan tuomarit kertoivat olleensa täysin yksimielisiä semifinalisteista ja kehuivat, että huimasti on menty eteenpäin nuorten kilpailijoiden kanssa, mikä nyt varsinkin jälkeenpäin semifinalistien varsin heikkotasoiset annoskuvat nähtyämme tuntuu erittäin oudolta.
Noin puolella kahdestatoista osallistujista on annoksessaan perunakroketti tai miniporkkana, kuulostaa ja näyttää kovin tavanomaiselta, jopa vanhanaikaiselta. Useammasta täytetystä tuotteesta on täyte päässyt karkaamaan ja palaneita komponenttejakin näkyy muutamia.  Lisäksi vaikuttaa, että etukäteen ”vaikeimmiksi” ajatelluista pakollisista raaka-aineista, kuten puolukka, kananmuna ja suolakurkku ei ollut syntynyt kenelläkään juuri mitään mainittavaa. Kilpailun järjestäjien tiedotteesta saadun ”eteenpäin on menty” lausunnon jälkeen monet odottivatkin edes jotain moderneja ruoanvalmistustekniikoita jatkoon päässeiltä.

Ainakin meidän näkökulmastamme, jos kilpaillaan ”arvostetusta” Vuoden Kokki-tittelistä, pitäisi annoksissa näkyä persoonallisuutta ja jotain tekijän ”omaa tyyliä”, niin kuvissa, kuin myös resepteissä. Nyt annokset olivat kuin samasta muotista ja ennalta arvattavia, se ”jokin” tuntuu useimmista puuttuvan. Vai mitä mieltä pitäisi olla semifinaalin valituista annoksista, useat ovat värittömyydessään kastikepeilin keskellä kuin suoraan 80-luvulta. Hyytelöity pyretippa, tai muutama miniyrtti lautasen reunalla ei annosta vielä moderniksi muuta, valitettavasti.

Tästä onkin hyvä siirtyä tuomareihin. Kilpailun neljä virallista tuomaria edustavat hyvin klassista keittiötä, olipa pääruokakilpailun tuomaristoon valittu myös peräti kaksi jälkiruokaspesialistina tunnettua nimeä. Vanhassa Vuoden Kokissa säännöt lupasivat täydet pisteet kilpailijalle, joka pystyy annoksissaan opettamaan tuomarille uuden tekniikan/asian ruoanvalmistuksesta. Nyt vaikuttaa, että tällaisia pisteitä ei ollut jaossa karsintavaiheessa. Kilpailun päätuomarilta saamastamme hyvin sekavasta tuomaripalautteesta jäi auttamatta sellainen kuva, että tuomaristolla ei ollut selkeää kuvaa uusista raaka-aineiden kypsennys menetelmistä ja niitä ei osattu/haluttu arvostella/arvostaa semifinalisteja valittaessa, niin moni modernimman keittiön edustaja jäi semifinaalin ulkopuolelle.  Päätuomarilta lisätietoja aiheesta soitellessamme, hän löi luurin korvaan, ilmoittaen, ”että meillä ei ole enää mitään keskusteltavaa!!”

Kaikillehan lienee selvää, että jos varsinaiseen kilpailuun olisi selvinnyt edustaja esimerkiksi Luomosta, joka luultavasti olisi vielä finaalissa pärjännyt, toisi menestys lisää julkisuutta uudelle yksityiselle ravintolalle. Nythän kilpailun taustajoukoissa ja tuomaristossa on edustettuna lähes kaikki muut pienet ja yksityiset Helsingin keskustan ravintolat, paitsi pari harvaa, joista kokeneita kilpailijoita jäi rannalle. Nykyisessä kilpailutilanteessa, jossa samasta medianäkyvyydestä, sponsorieuroista ja asiakasvirroista kilpailee useampia pikkuravintoloita, on todennäköistä,  etteivät jotkut kilpailun tuomareista/taustajoukoista toivoisi menestystä ja lisää julkisuutta pahimmille kilpailijoilleen. Nyt kilpailun voittaja tulee varmasti heille ”vaarattomammista” kilpailijoista, tai peräti Suomen puolustusvoimista, joissa kaksi finalistia keittämällä palvelee maataan.

Meidän mielestämme Suomen gastronomia tarvitsisikin virallisia kokkikilpailuja järjestämään täysin puolueettoman tahon, nykyisten pikkuravintoloiden keittiömestarien/ravintoloitsijoiden tilalle. Uuden, puolueettoman organisaation, jolla olisi kykyä arvioida korkeatasoista, monipuolista ruoanlaittoa, nykyaikaisia tekniikoita unohtamatta. Olisi korkea-aika, että osa vanhoista mestareista astuisi syrjään ja antaisi tilaa nuoremmille, mahdollisesti kansainvälisemmille kollegoilleen, vasta tämä veisi Suomalaista ruokakulttuuria aidosti eteenpäin, kohti uusia haasteita ja lähemmäs muiden Pohjoismaalaisten kilpailujen tasoa.
Nyt tällaisen tahon puuttuessa olemme saaneet tarpeeksi Suomalaisesta kilpailutoiminnasta ja toivomme koko Vuoden Kokki-kilpailun hautaavan itsensä vielä kerran ja palaamaan estradille sitten, kun sille löytyy aidosti puolueeton taustaorganisaatio, joka on oikeasti valmis pöydän puhdistamiseen ja uusiin haasteisiin.

Matti Romppanen ja Tero Siltanen

Ravintola Routa

Barcelonassa 25.01.2010