Herttoniemen Ruokaosuuskunta nosti oman pellon satoa

Kuva: 

Kaupunkilaisten oma pelto on osa Herttoniemen ruokaosuuskunnan toimintaa. Hankkeen primus motor on tammikuussa 2010 Herttoniemen ruokapiirin käynnistänyt mainosmies Olli Repo, mutta pellon vuokraamiseen ja viljelijän palkkaamiseen kesäksi 2011 tarvittiin 115 innokasta perhettä.

Kevättalven aikana pystyyn polkaistun peltohankkeen ydinajatus oli saada ruokaa, jonka alkuperä on tiedossa.

– Me kaupunkilaiset haluamme tietää, missä ruokamme kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Päätimme perustaa oman pellon ja palkata sitä viljelemään puutarhurin, kertoo Salla Kuuluvainen, joka oli mukana ideoimassa Suomen ensimmäistä Community Supported Agriculture -hanketta.  

CSA-hankkeessa kuluttajat jakavat viljelijän kanssa riskit. Sosio-ekonomista ruoan tuotannon ja jakelun mallia noudatettiin Herttoniemessä niin, että jäsenet olivat tervetulleita talkoisiin ja satoa jaettiin viikoittain lokakuulle asti.

– Herttoniemessä on hyvä yhteishenki, siksi Kaupunkilaisten oma pelto -hanke ja aiemmin ruokapiiri käynnistyivät niin helposti. Kaupunginosassamme on kylämaista tunnelmaa, hankkeiden käynnistäjä Olli Repo kiittelee.

Luomuviljelijä pääsi pellolle huhtikuussa

Pellon löytäminen oli haastavaa, mutta juuri ajoissa ennen kylvökautta löytyi Vantaan Korsosta joitakin vuosia viljelemättömänä ollut biodynaaminen 1,2 hehtaarin palsta Steiner-koulun naapurista.

- On kumma, että Helsingin kaupungilta ei löytynyt hankkeellemme hehtaarin peltoalaa. Oli lähellä, että olisimme päässeet Herttoniemen kartanon pelloille, mutta aikataulu osoittautui liian tiukaksi. Ehkä jonain vuonna viljelemme lähempänä Herttoniemeä, Olli Repo pohtii.

Puutarhuri Susanna Lagström istutti pellolle puoli hehtaaria perunaa, Nicolaa ja Timoa. Muu kasvikirjo oli laaja salaateista ja herneistä juureksiin. Tavoitteena oli, että pellolta nousisi satoa mahdollisimman pitkään, jotta siellä olisi houkuttelevaa poiketa myös talkoissa. Alkukesän istutustalkoot vaihtuivat juhannusviikolla ohdaketalkoisiin ja syksyn tullen pidettiin muun muassa perunannostotalkoot.

Kohtuullinen sato pilottivuotena

Oma puutarhuri palkattiin, jotta viljely tulisi hoidettua ammattimaisesti. Koska kyseessä on pilottihanke, olivat tuotto-odotukset pienet. Perunaa, juureksia ja muuta satoa kertyi kuitenkin elokuusta lähtien jaettavaksi satoja kiloja. Jokainen perhe sai periaatteessa satoa aarin alalta.

Peruna oli kiitollisin viljeltävä. Esimerkiksi punajuuri ei pärjännyt juolavehnää ja ohdaketta puskevissa penkeissä pelastustoimista huolimatta. Syyskesän sadosta mieleen jäi etenkin maukas maissi, joka oli satoisa ja helppo herkku. Tosin mikään ei vetänyt vertoja samana päivänä nostetulle oman maan perunalle!

Jakelu tapahtui satokaudella viikoittain Herttoniemessä. Talven tullen perunaa säilöttiin Tukkutorilta vuokrattuun kylmävarastoon, eli peltoviljely ruokkii siihen pienellä tai isolla satomaksulla sitoutuneita pitkälle talveen.

– Saimme vielä jouluksi oman pellon perunat, naurahtaa Repo.

Ruokapiiri luo suoran yhteyden tuottajiin

Repo sai alkusysäyksen ruokapiirin perustamiseen lähikaupan valikoimien supistumisesta pari vuotta sitten.

– Kun Erätorin S-market muuttui Alepaksi, en saanut enää haluamaani espressokahvia, koska se ei kuulunut valikoimiin. Minulle sanottiin, että sitä voisi ehkä saada puolen vuoden kuluttua palautteen antamisesta. Tämä yhdessä kauppaketjujen ydinvoimamyönteisyyden kanssa sai pääni raksuttamaan, levitin tietoa ruokapiiristä lähiperheille ja nyt ruokaosuuskunta viljelee 1,2 hehtaarin peltoa – haipakkaa on menty ruokaketjussa!

Miksi sitoudutaan ruokapiiriin tai oman pellon viljelyyn? Monelle on tärkeää saada kontakti ruoan alkuperään. Moni nuori äiti ja isä haluaa syöttää lapsilleen puhdasta ruokaa, mutta myös ne, joiden taloudessa ei ole lapsia, suosivat mahdollisuuksien mukaan luomua, ja sitä ei lähikaupasta vielä monipuolisesti saa.

Tosin suoraan tuottajien kanssa operoivan ruokapiirin kautta ei ihan niin paljoa ruokaa saa, että kaupassa ei enää joutuisi käymään.

Herttoniemen Ruokaosuuskunnan primus motor toivoo voivansa yhdistää kaksi hankettaan. Tammikuussa 2010 käynnistyneen ruokapiirin yhdistäminen ruokaosuuskuntaan tulee ajankohtaiseksi syksyllä elintarvikelainsäädännön muuttuessa.

– Herttoniemen Ruokaosuuskunnasta voisi tulla sateenvarjo, jonka alla toimisivat muun muassa ruokapiiri ja Kaupunkilaisten oma pelto –hanke. Toimintojen yhdistäminen olisi keino taata ruokapiirin jatkuvuus ja se yksinkertaistaisi jakelua, Repo visioi.

Lähiruoalle kasvot pop up -kyläkaupassa

Ruokapiiri on järjestänyt kahdesti Hirvenpään majalla pop up -kyläkaupan herttoniemeläisten iloksi. Tämän syksyn uutuus oli kauppa-auto, joka kierteli Itä-Helsinkiä ja kantakaupunkia.

Pop up –kyläkaupassa on päässyt tapaamaan tuottajia.

- Parasta on kontaktin saaminen tuottajiin. Näkee, minkä näköiseltä leipurilta ostaa leivät ja ruoka saa kasvot. Se on hyvä, sillä tuotteissa ei ole hienoja etikettejä, Repo huomauttaa.

Ruokapiirin vetäjän työ on tiedonvälitystä: Repo etsii tuottajan ja sopii hänen kanssaan erän ja hinnan.

- Tuottaja kertoo hinnan ja ruokapiiriläiset maksavat sen, me emme tingi. Emme etsi halvempaa vaan parempaa vaihtoehtoa. Yritämme löytää tuottajia, kun heitä vielä on, tarjoamme heille väylän kasvattaa tuotantoa, saada siitä hyvää hintaa sekä palautetta ja suoran yhteyden kuluttajiin, Repo selostaa.

Ruokapiirin pyörittäminen on opettanut Revolle myös sen, että ruuassa on kausia:

- Kaupasta saa aina kaikkea – vasta nyt ymmärrän, mitä kaudet ovat.

http://ruokaosuuskunta.fi

Mariaana Nelimarkka